Rage (yhtye)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rage
Rage vuonna 2008
Rage vuonna 2008
Tiedot
Toiminnassa 1984–
Tyylilaji heavy metal, speed metal, power metal, thrash metal, progressiivinen metalli
Kotipaikka Saksa Saksa
Laulukieli englanti
Jäsenet

Peter ”Peavy” Wagner, basso, laulu
Victor Smolski, kitara
André Hilgers, rummut

Levy-yhtiö

Saksa Nuclear Blast Records 2006–
Saksa Steamhammer 2002–2006
Saksa GUN Records 1985, 1995–2002
Saksa Noise Records 1986–1994
Saksa Wishbone Records 1985

Aiheesta muualla
rage-on.de

Rage on saksalainen thrash-vaikutteista power metallia soittava yhtye, joka on perustettu vuonna 1984.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rage perustettiin Saksassa Avenger-nimellä vuonna 1984 ja oli yksi power metal -tyylilajin perustajayhtyeistä. Vuotta myöhemmin, 1985, ilmestyi EP Depraved to Black ja esikoisalbumi Prayers of Steel. Englannissa oli kuitenkin samanniminen yhtye, joten Avenger päätti vaihtaa nimensä ensin Furious Rageksi ja lopulta lyhyemmin vain Rageksi, koska se kuulosti yhtyeen silloisten jäsenten ja managerin mielestä paremmalta, välittämättä siitä, että tämänkin niminen yhtye oli jo olemassa.

Vuonna 1986 ilmestyi Reign of Fear -albumi uuden Rage-nimen alla. Heti toisen levyn, Execution Guaranteedin, jälkeen kokoonpano vaihtui, ja Jörg Michaelin, Jochen Schröderin ja Rudi Grafin tilalle saapuivat kitarataituri Manni Schmidt ja alkuperäisjäsen laulaja-basisti Peter "Peavy" Wagnerin pitkäaikainen ystävä, rumpali Chris Efthimiadis. Ragen albumeja tuli Execution Guaranteedin jälkeen tasaiseen tahtiin, ja yhtye aloitti keikkailun yhtyeiden, kuten Running Wildin, U.D.O:n, Motörheadin ja Saxonin kanssa 1990-luvun alussa. Vuonna 1992 ilmestyi Trapped!, joka oli yhtyeen kansainvälinen läpilyönti maailmalla ja toi Ragelle jopa kiertueen Japanissa.

Läpilyönti toistui vuonna 1993 albumilla Missing Link, jonka aikoihin myös yhtyeen miehityksessä tapahtui taas muutoksia. Kitaristi Manni Schmidt päätti levätä välillä, ja hänen tilalleen saapuivat Sven Fischer ja Spiros Efthimiadis, joka oli Chris Efthimiadisen nuorempi veli. Uusi miehitys aloitti vuonna 1994 Ten Years in Rage-juhla-albumilla, joka sisälsi yhtyeen vuosien varrella kertyneitä ylijäämäkappaleita päivitetyssä muodossa, yhden potpurin yhtyeen aiemmista hiteistä ja täysin uuden version Avengerin ajoilla tehdystä kappaleesta "Prayers Of Steel", jossa vieraili jokainen Ragen entinen jäsen esimerkiksi kitarasoolon muodossa. Tuotanto uuden kokoonpanon kanssa pääsi jatkumaan heti seuraavana vuonna, 1995 Black in Mindin merkeissä, joka edusti raskaampaa ja enimmäkseen thrash-metallista Ragea.

Vuonna 1996 Rage nauhoitti Lingua Mortisin, maailman ensimmäisen metallialbumin, jolla oli mukana sinfoniaorkesteri.lähde? Ennen Lingua Mortis -levyn aloittamista Wagner vastusti koko ideaa käyttää kokonaista sinfoniaorkesteria lisänä Ragen musiikissa. Muut jäsenet kuitenkin suostuttelivat hänet kokeilemaan sinfoniaorkesteria, ja Wagner yllättyi kuinka hyvältä orkesteri kuulosti. Levyn materiaali koostui enimmäkseen aikaisemmalta, Black in Mind -levyltä valituista kappaleista, jotka sovitettiin orkesterille. Ne soitettiin ensimmäistä kertaa livenä loppukesänä vuonna 1996 Kurfsteinissä, Itävallassa. Tämän jälkeen Rage ja Lingua Mortisiksi nimetty orkesteri lähtivät joulukiertueelle ja esiintyivät monilla eurooppalaisilla festivaaleilla.

Vuonna 1996 Rage julkaisi myös End Of All Days-albumin. Tällä albumilla he eivät kuitenkaan käyttäneet orkesteria musiikissaan. Levyltä tuli uusi klassikkokappale, "Higher Than The Sky", jota yhtye soittaa edelleen lähes jokaisessa live-esiintymisessään Perfect Man-levyn "Don't Fear The Winter" kanssa.

Ragen kolmastoista albumi oli järjestyslukunsa mukaisesti XIII, ja se julkaistiin maaliskuussa 1998. XIII oli kokonaan Lingua Mortis -orkesterin kanssa soitettu, mutta siinä orkesteri oli enemmän taka-alalla, kuin ensimmäisessä orkesterikokeilussa. Yhtye keikkaili Lingua Mortiksen kanssa, ja saksalainen televisiokanava WDR nauhoitti 7. toukokuuta 1998 yhden Ragen esiintymisistä "Rockpalast"-ohjelmaansa varten. Myöhemmin, vuonna 2001 GUN Records julkaisi show’n DVD-versiona.

Ghosts-albumin nauhoitusten aikana Ragen jäsenet, Wagneria lukuun ottamatta, jättivät yhtyeen ja liittyivät Spiros Efthimiadisin mukana poprockia soittavaan Sub7even-yhtyeeseen vedoten palkkaongelmiin ja erimielisyyksiin Ragen sisällä. Palkkaongelmia ei Wagnerin mukaan kuitenkaan ollut.[1] Ragen hajottua Wagner kutsui hätiin valkovenäläisen neoklassisen kitarataiturin, Victor Smolskin, joka soitti seitsemään kappaleeseen rytmikitaraosuudet ja kitarasoolot, mukaan lukien "Love After Death" -kappaleen kitarasoolon. Smolski vakuutti Wagnerin täysin, ja hänestä tuli Ragen vakituinen jäsen. Rumpaliksi palkattiin yhdysvaltalainen Mike Terrana, joka ei kuitenkaan ollut mukana nauhoittamassa levyä. Mike Terrana tykästyi Ragen musiikkiin ja päätti jäädä sessiorumpalin sijasta yhtyeen vakituiseksi jäseneksi. Ghosts ilmestyi lopulta vuonna 1999 ja Ragen trio teki onnistuneen Euroopan-kiertueen suomalaisen Nightwishin kanssa.

Kolmikko julkaisi kahta vuotta myöhemmin vuonna 2001 uuden levyn Welcome to the Other Side. Unity julkaistiin vuonna 2002 ja Soundchaser vuonna 2003, ja ne saivat erinomaisen vastaanoton sekä kuulijoilta että kriitikoilta. Unity-levyn kappaleen "Down" sanoitukset on suunnattu herjaamaan yhtyeen entistä jäsentä, Spiros Efthimiadista.

25. tammikuuta 2004 Rage nauhoitti Bochumissa Saksassa 20. vuosipäivänsä kunniaksi livetaltioinnin From the Cradle to the Stage, joka sisälsi parituntisen livesoiton lisäksi paljon lisämateriaalia, mukaan lukien yhtyeen kaikki varteenotettavat musiikkivideot ja livekuvaukset (ei sisällä The Video Link -levyn livemateriaalia). Keikka kuvattiin samassa paikassa, missä Rage oli esiintynyt ensimmäisen kerran Avenger-nimisenä.

Speak of the Dead ilmestyi vuonna 2006 ja sisälsi Lingua Mortisin kanssa soitetun, orkesterilla höystetyn puoliskon ja perinteisemmän, mutta aikaisempia levyjä huomattavasti raskaamman osuuden, jossa yhtye soitti täysin itse kappaleensa. Levy jakoi mielipiteitä, sillä useiden arvostelijoiden mielestä levy ei ollut tarpeeksi yhteneväinen, koska se melkeinpä sisälsi kaksi erilaista levyä yksissä kansissa ja oli täten vaikea arvosteltava. Kuitenkin suurin osa arvostelijoista oli sitä mieltä, että levyjen puoliskojen erilaisuus ei haitannut kuuntelunautintoa.

Rage nauhoitti toisen livetaltioinnin, Full Moon in St. Petersburg, DVD:lle silloisen kokoonpanonsa kanssa vuonna 2006, ja se ilmestyi vuoden 2007 alussa. Ennen DVD:n julkaisua yhtyeen rumpali Mike Terrana kuitenkin erotettiin pitkään jatkuneiden erimielisyyksien tähden. Mike Terrana oli yhtyeen muiden jäsenten mukaan kiukutellut ja ollut yhteistyökyvytön. Yksi kiukuttelun syistä oli uusimman DVD:n "huonot" rumpujen kamerakulmat ja se, että hän ei ollut saanut levylle omaa rumpusooloaan. Lähtö oli dramaattinen, sillä potkujen jälkeen Mike Terrana osoitti mieltään kirjoittamalla ja haukkumalla Ragea huonoksi yhtyeeksi omalla verkkosivustollaan sekä Ragen vieraskirjassa. Hän myös poisti omalta sivustoltaan maininnat työskentelystään Ragen kanssa, mukaan lukien yhteisten levyjen nimet omasta diskografiastaan. Miken kommentit poistettiin kuitenkin Ragen vieraskirjasta, ja mies poisti kommenttinsa itsekin omilta sivuiltaan. Lähes heti Mike Terranan potkujen jälkeen Rageen liittyi uusi rumpali, jonka Smolski oli tavannut Nuclear Blast -levy-yhtiön "all-star"-albumi Into the Lightin nauhoituksissa. Uusi rumpali, André Hilgers, esiintyi yhtyeen kanssa ensimmäisen kerran 20. tammikuuta 2007 Saksan Illingenin New Years Rock -tapahtumassa. Rage teki myös uuden kokoonpanonsa ja Lingua Mortisin kanssa onnistuneen kiertueen vuonna 2007, joka huipentui Wacken Open Air -festivaaliin, jossa yhtyeen esiintyminen orkesterin kera nauhoitettiin lukuisilla videokameroilla.

Carved in Stone julkaistiin 22. helmikuuta 2008 ja sen limited edition sisälsi Wackenissa vuonna 2007 nauhoitetun esiintymisen Lingua Mortisin kanssa ja bändin kaksi uutta musiikkivideota, "Lord Of The Flies" ja "Open My Grave".

Rage on ilmoittanut julkaisevansa Never Give Up EP:n 16. tammikuuta 2009. Seuraava albumi, Srings To A Web puolestaan ilmestyi 5. helmikuuta 2010. Twenty One ilmestyi 24. helmikuuta 2012[2]

Jäsenet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ragen nykyinen kitaristi Victor Smolski Milanossa 13. huhtikuuta 2006.

Entiset jäsenet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Alf Meyerratken, kitara (1984–1985)
  • Thomas Grüning, kitara (1985–1986)
  • Jochen Schröder, kitara (1984–1987)
  • Jörg Michael, rummut (1985–1987)
  • Rudi Graf, kitara (1987)
  • Manni Schmidt, kitara (1988–1994)
  • Chris Efthimiadis, rummut (1988–1999)
  • Spiros Efthimiadis, kitara (1994–1999)
  • Sven Fischer, kitara (1994–1999)
  • Mike Terrana, rummut (1999–2006)
  • Christian Wolff, kosketinsoittimet (sessiomuusikko, 1996–1999)

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Ragen diskografia

Studioalbumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Rage (yhtye).
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Rage_(yhtye)&oldid=22613641”